Jäännös

Ovi oli raollaan, ja se riitti. Hetken.

Valo löysi raon kuin vesi halkeaman kivestä. Se ei kiirehtinyt. Se tihkui. Se kerääntyi lattialistan juureen kuin jotain läikkynyttä ja kärsivällistä. Ohut kirkas viiva lattian poikki, joka ei pyytänyt mitään ja odotti vielä vähemmän.

Seisoin siinä. Hetken. Lämpö ei ollut julmaa, mutta se oli rehellistä tavalla, jonka pimeys oli unohtanut. Se näytti pölyn jokaisella pinnalla. Se näytti kädenjäljen seinällä, missä jotain oli tuettu tai tavoiteltu tai pidetty. Se näytti huoneen muodon sellaisena kuin se todella oli. Ei sellaisena kuin varjot olivat sitä imarrelleet.

Kasvot oven vieressä olivat keränneet ylleen ohuen pimeyden kalvon. Kuin siitepölyä. Kuin nokea. Harkitsin sen painamista takaisin paikoilleen, mutta valo olisi nähnyt, mitä alla oli. Ja valo ei unohda, mitä se on nähnyt.

Niinpä jalka pysyi paikoillaan siinä, missä lattialaudat kohtaavat kynnyksen. Toinen puoli valaistu. Toinen puoli ei. Niiden välinen raja oli ohut kuin pidätetty hengitys.

Aurinko siirtyi eteenpäin niin kuin aurinkojen tapana on. Ei jäähyväisiä. Ei asteittaista himmenemistä hetkeä merkitsemään. Se vain oli ja sitten ei ollut. Rako kapeni. Kirkas viiva oheni langaksi ja sitten ei miksikään, ja huone otti takaisin anteliaat muotonsa. Sen pehmeät epärehelliset kulmat. Sen anteeksiantavan pimeyden.

Ovi sulkeutui niin kuin käsi sulkeutuu jo kadonneen asian ympärille. Ei pakotettuna. Ei jahdattuna. Lukko kääntyi äänettömästi, koska mitään ei ollut enää vastustettavana. Pimeys ei iloinnut. Se ei rynnännyt sisään. Se oli istunut vieressäni koko ajan. Se vain otti takaisin tilan, joka sitä oli aina odottanut.

Kruunu on yhä istuimella, minne käsi sen asetti. Kasvot ovat yhä kenkien vieressä. Ovi on lukossa, mutta ei ulkopuolelta. Ei myöskään sisältä. Se on vain lukossa. Niin kuin vuodenaika päättyy. Niin kuin hengitys löytää lattiansa ja asettuu siihen ilman käskyä.

Jotkut ovet eivät sulkeudu jotain vastaan. Ne sulkeutuvat, koska lähtö on jo tapahtunut, ja karmi oli väsynyt seisomaan auki valolle, joka oli siirtynyt eteenpäin.